Syksyllä ystäväni tuli kylään. Hän oli tehnyt itselleen aivan ihanan pienen laukun puhelinta, rahapussia ja avaimia varten. Minulla oli joka vuosi töissä ongelma, että missä säilytän juuri näitä tavaroita työpäivän aikana. Olen niin monet kerrat kadottanut avaimet, kun olen laskenut ne kädestä jonnekin, ja en millään muista minne. Niinpä päätin, että teen itsellekin tällaisen pussukan. Olin joskus lyhentänyt Marimekon pöytäliinaa ja siitä oli jäänyt sopiva palanen, josta sain tehtyä itselleni ja kahdelle siskolleni pussukat. Minulla ei ollut mitään kaavaa näihin. Mittasin puhelimella ja rahapussilla, että sain tehtyä lähelle oikean kokoisen. Vuoritin nämä pussukat ja tein niihin omat puolet rahapussille, omalle puhelimelle ja työpuhelimelle. Irrotin vanhoista avainnauhoista noita avainlenkkejä ja laitoin hihnat niillä kiinni. Ompelin myös erillisen avainnauhan, jonka saan tarvittaessa irroitettua pussukasta. On ollut niin kätevä pussukka. Ei ole liian suuri ja kaikki tarpeellinen mahtuu mukaan.
Läpän kiinnitin Tunisiasta ostetuilla magneettinäppäreillä.
Tässä versiossa osasin jo upottaa läpän tuonne alemmas, ettei näy rumasti ne näppärit.
Olen sitä mieltä, että kun ei ole koskaan ylimääräistä rahaa, niin luovuus pääsee paremmin valloilleen. Siskollani oli minun vanha sohva, joka oli aikaa myöten mennyt likaiseksi niistä osista, joita ei pysty pesemään pesukoneessa. Hän oli ostamassa uutta sohvaa. Minä kuitenkin yritin keksiä keinoa uudistaa tämä hänen sohvansa, joka oli kuitenkin ehjä ja tosi hyvä vuodesohva. Niinpä aloin googlettamaan, josko löytyisi jotain huonekalumaalia. Löytyihän sitä. Niinpä haimme huonekalumaalia ja uudistimme sohvan ilmee noin 40 eurolla. Nyt sohvan jalat tulivat enemmän esille ja ne menevätkin vielä sitten vaihtoon.
Kierrätyksestä löydetyn puukupin uusi elämä
Olen innokas tuunailija. Löysin kierrätyskeskuksesta erilaisia kynttilänjalkojen virkaa toimittavia esineitä. Maalasin niitä ja lisäilin puuhelmiä niihin koristeeksi. Maalaus ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Mut alkujärkytyksen jälkeen olen sopeutunut maalivalumiin :).
Siskoni kotiin matkasi tällainen tuunattu kynttelikkö.
Joululahjaksi ystävilleni virkkasin heijastinlangasta heijastimia.
Tämän pöllön ohje löytyi Kauhavan kangasaitan sivustolta. Ohuesta heijastinlangasta virkkaaminen vaati välillä kärsivällisyyttä.
Kups:aa kannattava ystäväni sai KUPS-heijastimen :)
Kävin Nihtisiltaan avatussa uudessa kierrätyskeskuksessa. Siellä oli erillinen ilmaisten tavaroiden huone. Löysin sieltä vanhoja VHS-videoita. Otin sieltä 12 kasettia (enempää en kehdannut :) ). Yllättävän vaikea homma oli aukaista se kasetti ja saada nauha otetuksi pois kasetin sisältä. Tässä ensimmäinen kokeilu nauhasta. Laitoin tähän nauhan kaveriksi paperinarua. Välillä kuljetin nauhaa vaan mukana enkä varsinaisesti virkannut nauhalla (valkoinen raita) ja välillä virkkasin nauhalla yhdessä paperinarun kanssa (muut raidat). Tässä on VHS-nauhan uusi arvokas elämä mun vessan mattona. Nauhan virkkaaminen ei ollut mikään helpoin juttu. Nyt on peukalot kipeinä, mut oli vaivan arvoista :). Seuraavaksi aion kokeilla nauhalla kutomista, todennäköisesti loimiin :).
Vhs-nauha -matto
Kuten esittelyssä mainitsin, olen keliaakikko ja tulen täällä blogissani jakamaan myös leivontavinkkejä. Tässäpä niistä ensimmäinen:
Mielestäni maailman parhaat sämpylät
Rakennekin on näin hyvä.
Gluteenittomat sämpylät
1 l kuumaa vettä
2 tl suolaa
1dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl sokerijuurikaskuitua
1 tl siirappia
2 rkl psylliumia
8 dl Semprin White Mix -jauhoseosta
3 rkl öljyä
1 pss kuivahiivaa
Sekoita kuumaan veteen suola, auringonkukansiemenet, pellavansiemenrouhe, sokerijuurikaskuitu, siirappi ja lopuksi sirottelemalla psyllium. Sekoita nämä ainekset sekaisin ja anna seoksen olla 10 minuuttia tekeytymässä. Lisää sen jälkeen 1 dl jauhoja, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Anna seoksen olla noin pari minuuttia lepäämässä. Lisää loput jauhot ja öljy. Sekoita taikina tasaiseksi. Nostele kahden lusikan avulla sämpylät pellille. Kohota ja paista 225 asteessa niin, että pintaan ja pohjaan on tullut väriä.
Koukkuamisen tulosta
Olin viime talvena vanhempieni kanssa Tunisiassa. Kävin siellä käsityötarviketorilla. Semmoinen se lähinnä ehkä oli. Siellä oli erillisiä kojuja, joissa kaikissa myytiin käsityötarvikkeita. Ostin sieltä lankoja ja sitten niitä tunisialaisia virkkuukoukkuja. En silloin vielä tiennyt, mitä niillä tehdään. Nyt tässä joululomalla törmäsin tunisialaiseen virkkuukoukkuun internetissä ja sain selville, mitä tuolla virkkuukoukulla tehdään. Tässä nyt minun kokeilun tulosta. En ole vielä varma, mikä siitä tulee. Näillä näkymin siitä voisi tulla vaikka uusi pussukka töihin. Hauska idea joka tapauksessa se on. Ohjeita koukkuamiseen löytyy täältä netistä paljonkin. Tässä Kodin kuvalehden sivustolta ohje koukkuamiseen. Ilmeisesti tämä menetelmä on Suomessakin pitkään tunnettu. Itse en ole aiemmin siihen törmännyt. Laitanpa sitten kuvaa, kun olen saanut tuon työn valmiiksi. Hidasta tuon tekeminen on, ku jokainen kerros tehdään kahteen kertaan. Mutta tulee kyllä paksu ja tukeva neulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti